Elämä täällä on muuten ennallaan. Oon liittyny johonkin koulun fudisjengiin ja paikalliseen sählyjengiin, joka pelaa Korean liigaa - siis suoraan Orimattilan saunasählystä liigakentille. Koulun jalkapallojoukkueen kanssa mä kävin viikko sitten pelaamassa yhen turnauksen. Me voitettiin oma lohko, mut hävittiin eka pudotuspeli. Täällä huutaminen kentällä on kiellettyä, minkä mä huomasin muutaman pääpallotilanteen jälkeen, kun vastustaja sai aina vaparin ilman että mä tein mitään virhettä. Keltasenkin mä sain ekasta taklauksesta. Se oli varmaan mun elämäni 3. keltanen.
Opiskelut jatkuu normaalia vauhtia ja välikokeet on kohta edessä - lukeminen ei ainakaan kesken lopu. Juhliminen on taas alkanut kiinnostamaan ja opiskelumotivaatio laskenut. Toivottavasti löydän sen jostain. Tänään ainakin meinaan lähteä etsimään sitä MASS -clubilta. Onneks huomenna ei oo koulua. Huomenna tosin pitäisi tavata ensimmäistä kertaa eräs toinen suomalainen, joka samoihin aikoihin, samasta koulusta ja vielä samalta luokalta suunnisti Korean landelle opiskelemaan. Iloinen jälleennäkeminen siis luvassa.
Nyt mulla on myös MacBook Pro. Sain sen pari viikkoa sitten. Kiitos Iirolle, Ollille ja Ollin vanhemmille, joiden kautta mä sen sain tänne toiselle puolelle maapalloa. Vielä kun mä oppisin käyttämään tätä, olisin paljon onnellisempi. Mutta otan oman aikani, enköhän mä vielä opi.
Viime viikolla täällä oli Korean kiitospäivä. Monet matkusti Soulista pois, ja olihan mullakin suunnitelmia, mutta niihin ne sitten jäikin. Mukava loma tuli täälläkin vietettyä, enkä kadu sitä, etten mihinkään lähtenyt, jäipähän vähän rahaa säästöönkin.
Piiiiitkän lomaviikon viimeinen taksimatka sunnuntai-aamuna.
Nyt on aika taas lopettaa. Hei hei.
