Katkonaisekshan tää mun blogikirjoittelu lopulta jäi, mutta mä päätin vielä kirjottaa tän viimesen blogitekstin, ihan vaan sen takia, että saadaan tälle blogillekin jonkunlainen päätös. Mä tulin Suomeen jo 18. päivä joulukuuta lauantaina. Snadisti alko sielläkin olemaan kylmä, joten eipä Suomen pakkasetkaan pistänyt paleltamaan, vaikka toistakymmentä astetta täällä kylmempi olikin.
Paluusta tähän päivään asti mä oon viettäny mun päivät Orimattilassa, mutta huomenna mä lähden takasin Helsinkiin - Länsi-Pasilaan. Kävin jo tsiigaamassa mun uuden kämpän ja samalla roudasin kamatkin sinne. Tapasin mun kämppiksetkin jo. Mulla on aina ollut huono nimimuisti, mutta toisen nimi on kai Timo tai Simo. Se lähtee pois jo tän kuun aikana, joten ei kai sillä oo niin väliä. Toisen nimi on Aki. Siitä tulee mun uus luokkakaveri, joten päätin jo muistaa sen. Ja mukavilta ne vaikutti. Tosin harmi, että Timo tai Simo muuttaa kohta pois ja saa taas sydämen pohjasta toivoa, ettei sieltä tuu mitään pelleä.
Koreaankin on jo ikävä, eikä yhtään tekis mieli mennä takasin Haaga-Heliaan opiskelemaan. Perseestä, kun en saanut sovitettua mun kursseja Konkukin opintoihin, ja joudun siis palaamaan Haaga-Heliaan. Tosin ikävöin varmaan siellä olleita ihmisiä enemmän kuin Soulia, joka kuitenkin oli tosi mesta paikka asua.
En tiedä vielä miten mun opinnot siellä meni, mutta eipä ne mua niin kiinnostakaan. Paitsi v****taahan se, jos joku niistä maikoista antaa mulle hylätyn. Varsinkin, jos se englanninkielentaidoton macroeconomian maikka, jonka kokeet oli ihan perseestä. Muista mä nyt en voikaan saada hylättyä, koska olin liian hyvä kokeissa.
Mutta joo, canalilta on alkanu Titanic, eli pitää varmaan lopettaa tää. Kiitos kaikille lukijoille, jotka ovat tätä blogia jaksaneet lukea. Tai enhän mä oikeestaan edes tiedä, miks mä kiitän. Moro.
