Suomessa

Katkonaisekshan tää mun blogikirjoittelu lopulta jäi, mutta mä päätin vielä kirjottaa tän viimesen blogitekstin, ihan vaan sen takia, että saadaan tälle blogillekin jonkunlainen päätös. Mä tulin Suomeen jo 18. päivä joulukuuta lauantaina. Snadisti alko sielläkin olemaan kylmä, joten eipä Suomen pakkasetkaan pistänyt paleltamaan, vaikka toistakymmentä astetta täällä kylmempi olikin.

Paluusta tähän päivään asti mä oon viettäny mun päivät Orimattilassa, mutta huomenna mä lähden takasin Helsinkiin - Länsi-Pasilaan. Kävin jo tsiigaamassa mun uuden kämpän ja samalla roudasin kamatkin sinne. Tapasin mun kämppiksetkin jo. Mulla on aina ollut huono nimimuisti, mutta toisen nimi on kai Timo tai Simo. Se lähtee pois jo tän kuun aikana, joten ei kai sillä oo niin väliä. Toisen nimi on Aki. Siitä tulee mun uus luokkakaveri, joten päätin jo muistaa sen. Ja mukavilta ne vaikutti. Tosin harmi, että Timo tai Simo muuttaa kohta pois ja saa taas sydämen pohjasta toivoa, ettei sieltä tuu mitään pelleä.

Koreaankin on jo ikävä, eikä yhtään tekis mieli mennä takasin Haaga-Heliaan opiskelemaan. Perseestä, kun en saanut sovitettua mun kursseja Konkukin opintoihin, ja joudun siis palaamaan Haaga-Heliaan. Tosin ikävöin varmaan siellä olleita ihmisiä enemmän kuin Soulia, joka kuitenkin oli tosi mesta paikka asua.

En tiedä vielä miten mun opinnot siellä meni, mutta eipä ne mua niin kiinnostakaan. Paitsi v****taahan se, jos joku niistä maikoista antaa mulle hylätyn. Varsinkin, jos se englanninkielentaidoton macroeconomian maikka, jonka kokeet oli ihan perseestä. Muista mä nyt en voikaan saada hylättyä, koska olin liian hyvä kokeissa.

Mutta joo, canalilta on alkanu Titanic, eli pitää varmaan lopettaa tää. Kiitos kaikille lukijoille, jotka ovat tätä blogia jaksaneet lukea. Tai enhän mä oikeestaan edes tiedä, miks mä kiitän. Moro.

Onhan tää nyt ihan perseestä.

Avasin kaljan ja heitin nuuskan huuleen. V*ttu kun valuu. Snadisti tekniikka hukassa. Huomenna alkaa mun välikokeet. Siis ihan perseestä.

Mulla on siis neljä koetta edessä seuraavien kolmen päivän aikana. Ja oonhan mä koittanu lukea. Oon istunut työpöydän ääressä kirjat auki ja todella yrittäny. Harmi vaan, että on asioita, jotka kuitenkin on mielenkiintosempia kuin opiskelu. On sosiaalista mediaa, youtubea ja kaikkea muuta. Osaisinpa mä edes joskus keskittyä pelkästään opiskeluun. Mut onhan se nyt vaikeeta. Ainakin mä yritin.

Oon löytänyt myös uuden harrastuksen - joogan. Ja se sattuu. En voi ymmärtää, miten jotkut voi taipua niin paljon. No ehkä mäkin taivun sitten parin kuukauden päästä. Ja enhän mä edes oo kaikkein kankein siellä. Se yks toinen suomalainen, v*ttu se on kankee. Joka tapauksessa jooga tuo aika hyvän vastapainon lenkkeilylle, fudikselle ja puntille. Selkäkin mulla on ihan huonossa kunnossa ja mä todella toivon, että jooga korjaa sen. Maisemat sieltä takarivistä on ainakin hyvät.

Nyt alkaa olla jo myöhä. Nuuskan heitin pois jo jonkun aikaa sitten ja kaljakin alkaa loppumaan. Vois siis alkaa käydä nukkumaan. Herätäkin pitää jo kuuden tunnin päästä ensimmäiseen kokeeseen. Ihan perseestä siis. Hyvää yötä.

Kuulumisia

Syksy on tullut tännekin ja nopeastihan se tuli. Viikko sitten mä poltin vielä mun naaman auringossa, nyt mun pitää mennä ostamaan takki etten mä palellu. Mua ottaa snadisti päähän, kun mä en silloin lähtiessä tajunnu pakata talvivaatteita mukaan. Nyt mä joudun ostamaan kaikki täältä. Ens kerralla mä en kyllä jätä pakkaamista viimeseen aamuun, niin ehin ehkä vähän miettiäkin, mitä kaikkea matkalla vois oikein tarvita - vähän pidemmällä tähtäimellä.

Elämä täällä on muuten ennallaan. Oon liittyny johonkin koulun fudisjengiin ja paikalliseen sählyjengiin, joka pelaa Korean liigaa - siis suoraan Orimattilan saunasählystä liigakentille. Koulun jalkapallojoukkueen kanssa mä kävin viikko sitten pelaamassa yhen turnauksen. Me voitettiin oma lohko, mut hävittiin eka pudotuspeli. Täällä huutaminen kentällä on kiellettyä, minkä mä huomasin muutaman pääpallotilanteen jälkeen, kun vastustaja sai aina vaparin ilman että mä tein mitään virhettä. Keltasenkin mä sain ekasta taklauksesta. Se oli varmaan mun elämäni 3. keltanen.

Opiskelut jatkuu normaalia vauhtia ja välikokeet on kohta edessä - lukeminen ei ainakaan kesken lopu. Juhliminen on taas alkanut kiinnostamaan ja opiskelumotivaatio laskenut. Toivottavasti löydän sen jostain. Tänään ainakin meinaan lähteä etsimään sitä MASS -clubilta. Onneks huomenna ei oo koulua. Huomenna tosin pitäisi tavata ensimmäistä kertaa eräs toinen suomalainen, joka samoihin aikoihin, samasta koulusta ja vielä samalta luokalta suunnisti Korean landelle opiskelemaan. Iloinen jälleennäkeminen siis luvassa.

Nyt mulla on myös MacBook Pro. Sain sen pari viikkoa sitten. Kiitos Iirolle, Ollille ja Ollin vanhemmille, joiden kautta mä sen sain tänne toiselle puolelle maapalloa. Vielä kun mä oppisin käyttämään tätä, olisin paljon onnellisempi. Mutta otan oman aikani, enköhän mä vielä opi.

Viime viikolla täällä oli Korean kiitospäivä. Monet matkusti Soulista pois, ja olihan mullakin suunnitelmia, mutta niihin ne sitten jäikin. Mukava loma tuli täälläkin vietettyä, enkä kadu sitä, etten mihinkään lähtenyt, jäipähän vähän rahaa säästöönkin.

Piiiiitkän lomaviikon viimeinen taksimatka sunnuntai-aamuna.

Nyt on aika taas lopettaa. Hei hei.

Hei taas.

Hei taas. En oo jaksanu kirjottaa tänne vähään aikaan, mutta nyt mä haluan vähän avautua teille. Tosin mun v*t*t*s on jo vähän laantunut joidenkin asioiden kohdalta. Ja eihän mua nyt ihan kaikki edes v*t*ta. Mä tykkään olla täällä - todella paljon.

Tässä on meidän säännöt, joita pitäis kai noudattaa. Jos et pysty lukemaan kuvan tekstiä, sulla on huono näkö, eli hanki rillit. Mut siis, onhan noi nyt perseestä. En edes oikeestaan jaksa avautua niistä, alkaa vaan v*t*ttamaan enemmän. Alussa noi otti päähän tosi paljon, mutta nyt ei ehkä ihan niin paljoa. Ja onhan niissä hyviäkin puolia, koska kuukauden aikana saat olla arkipäivinä vaan 5 kertaa yön yli poissa, niin eipä tuu lähdettyä niin paljoa viikolla dokaamaan. Tosin enhän mä muutenkaan lähtis.

Viikko sitten mä sain uuden kämppiksen. Sen nimi on Petri ja se on suomalainen. Mä kyllä toivoin ulkomaalaista huonetoveria, että mun olis pakko puhua englantia. Mutta ei. No enpähän ainakaan unohda kuinka suomea puhutaan. Yhteensä meitä on täällä 9 suomalaista ja hieman yllättäen me ollaan liikuttu yhdessä oikeestaan koko viikon ajan. Ens viikolla alkaa kuitenkin opiskelu ja silloin me varmaan jakaannutaan. Ainakin toivottavasti. Ei siis sillä, että mulla olis jotain niitä vastaan. Haluisin vaan koittaa puhua englantia.

Toissa yönä mä kuulemma puhuin unissani. Mulla ei oo kauheesti musitikuvia siitä, mutta mun kämppis kyllä kertoi. Yhden kohdan mä muistan itsekin. Mä pomppasin sängystä ylös ja huusin englanniks: ''There is a spider! Did you see it!?'', johon Petri vastasi: ''MITÄ V*TTUA Mikko!?'' Sen jälkeen mä varmaan nukahdin taas, koska en muista mitään. Aamulla mulla oli pää snadisti kipeenä. Toivottavasti mä en puhu enää unissani, jos sen seurauksena tulee aina pää kipeeks.

Viime viikolla mä kävin yhdessä sotamuseossa ja Tohtori Kalalla (Doctor Fish). Siitä museosta mä en jaksa kertoa, vaikka ihan kiva mesta se oli. Näätte ehkä joskus kuvia. Mut se Tohtori Kala oli ihan kiva kokemus. Sä työnnät sun jalat vesialtaaseen, jossa 5-10 cm:ä pitkät kalat syö sun jaloista kuollutta ihoa pois. Se kutittaa ihan h*lvetisti, eikä siinä voi olla nauramatta. Jos joskus löydätte vastaavan paikan, niin suosittelen. Täällä se 15 minuutin hoito maksaa reilun euron, jonka lisäks sun pitää kuitenkin ostaa jotain juomista, koska se paikka on kahvila.

Mun piti oikeesti kirjottaa tänne vähän enemmän, mut en nyt ehi. Pitää alkaa lähteä bilettämään. Tänään mä en kuitenkaan meinaa juoda kauheesti, ehkä. Eilen tuli otettua vähän liikaakin ja vasta nyt alkaa olemaan ihan kiva olo. Kirjotan sit joskus, kun ehin tai ei oo parempaakaan tekemistä, ehkäpä jo huomenna.

Hei hei.

Ps. Sori, et tää mun teksti vähän pomppii asiasta asiaan. Tää nyt vaan on tällästä.

IN ENGLISH Times are changing

Summer School is over and it's so empty here - almost everybody left last night. After only one month still kind of miss those people and hope someday can meet them again. But one thing I really blame them: Where the f*ck is my time - those ''assholes'', didn't even notice how they got it to disappear so fast. Anyway I'm so lucky I still have time to be here. So COOL!

But not abdy are gone - few of them will stay here one month more and I can spend my time with them. So things in overall are not so bad. And new students will arrive at Campus in three weeks. Just hope they are as fantastic as those summer students.

But this far so good. I'm happy I can keep a little time without school. God has not really created me to study, at least not in summer. In past four weeks we had too many exams, presentations, essays and too many difficult English words - all would be much easier if they could teach in Finnish. HUOH. I don't even know what are my grades. Actually I don't even care, at least as far as I get an A.

Besides drinking and studying past week, I have also played floorball and football, exercised in the gym and just kept fun. So nothing special here. Only North-Korea keeps up shooting South-Korean ships and hijacking them, but I guess it's quite normal here. Anyway it keeps me a little worried that I have to leave here earlier I'm supposed to, cos I really want to be here - love this city.

Okay, now I will quit and do something more sensible - maybe take a nap. So take care you guys and girls where ever you are now. Byee.

Ps. I'm not going to write so often in English. Tooooooo difficult and sloooow.

Pps. I lost my super ball. Don't know what to do - haven't found a new one yet. SHIEEET!

Blogipäivitys

HEI taas. Viimesestä kirjotuksesta onkin aikaa jo reilu viikko. Tähän väliin on mahtunu kaikenlaista: opiskelua, vesipuistoa, grillausta, dokausta ja muuten vaan kiertelyä Soulissa sekä muualla Koreassa. Aika menee täällä tosi nopeesti, eikä ajan kulua kunnolla edes huomaa. Kolme viikkoa siis jo takana täällä.

Mutta siis keskiviikkona me vietettiin päivä vesipuistossa. En muista nimeä. Se kuulemma on yks Aasian isoimmista. En tiedä, ei se niin isolta tuntunu. Mut ihan mukava paikka se oli. Vielä mukavampi olis ollu, jos siellä ei olis ollu niin paljoa ihmisiä. Pääsin jopa yhen kerran laskemaan vesiliukumäestä. Ensin piti jonottaa VAAN kaks tuntia. Se laskeminen alas kesti sitten 15 sekuntia. Ihan kiva se mäki kuitenkin oli ja nautin tosi paljon jokaisesta niistä 15:sta sekunnista.

Lähes loput ajasta me vietettiin hyökyaaltoaltaassa. Käytiin myös saunassa, joka oli aika perseestä. Ei edes kiuasta. Siel oli noin 60 astetta lämmintä ja espanjalaiset valitti sitä kuumaks, vaikka niillä on tähän aikaan vuodesta omassa maassa melkein 50 astetta lämmintä. Tosin ei sitä ehkä ihan noin voi verrata. Mut silti.

Ja opiskelusta. Ei vitsi. En tajuu yhtään mitään mun toisesta kurssista. Tosin ei tajuu monet muutkaan. Tai vähät. Meitä on kaheksan sillä kurssilla. Se maikka on se pelottava iranilainen, jonka englannista ei aina saa selvää. Sillä meinaa mennä välillä vähän hermo, koska kukaan ei oikeen tajuu, mitä se opettaa - sen englannin lisäks kukaan meistä ei oo opiskellu ekonomiaa ennen tätä kurssia. Ei ainakaan paljoa. Mä en yhtään. Joka tapauksessa se kurssi on tosi kiinnostava.

Mun ensimmäinen arvostelta työ sillä kurssilla oli esitelmä Chilen taloudellisesta kehityksestä. Sain siitä kuitenkin kiitettävän. Se maikka sano mulle esityksen jälkeen, et se ei todellakaan olis uskonu et saisin pidettyä tollasen esityksen. Ajattelin sen jälkeen ittekseni, et kiitti v***sti, kun oot noin kannustava.

Se mun toinen kurssi, Korean kulttuuri, onkin sit ollu aika tylsä. Tai oikeestaan kaikki, mitkä kunnolla liittyy Korean historiaan ja kulttuuriin on tylsää. Se maikka kuitenkin eksyy aina aiheesta ja kertoo kaikkia muita mielenkiintosia asioita, joita ei kuitenkaan koskaan kysytä kokeessa. Harmi, ne asiat mä muistaisin.

Tänään meillä oli tavallaan koulupäivä. Me matkustettiin yhteensä 8 tuntia bussissa (tääl on joku lomakausi menossa ja ihmiset haluu pois Soulista ni sen takia oli vähän ruuhkaa), et päästiin tekemään puoleks tunniks jotain korealaisia riisikakkuja. Jokainen sai tehä niitä kahdeksan kappaletta, yhen siis jokaista matkustettua tuntia kohti. Olis pitäny jäädä vaan nukkumaan krapulaa pois, niin ku ne kaks muuta lusmua suomalaista teki. Mut mä oon kuitenkin tunnollinen, mä en lintsaa.

Enää on kymmenen päivää kesäkoulua jäljellä. Sen jälkeen mä lähen ehkä Jeju-saarelle, koska yks espanjalainen voitti pelikoneesta liput sinne ja pyys mua mukaan. Tosin niistäkin, sisältää siis lennot ja kahen yön majotuksen motellissa, joutuis sata euroa maksamaan. Ei se kyl kauheen kallista oo, mut mietin silti vielä. Se espanjalainen on aika villi ja tää mun koulu on jo joutunu maksamaan satoja euroja korjaustöistä sen takia. Eli tuskin siitä kauheen tylsä matka kuitenkaan tulis.

Noniin, nyt pitää alkaa valmistautumaan iltaan. Me mennään laulamaan karaokea. Mä en kuitenkaan meinaa laulaa. Mulle riittää se, että saan kaljaa ja nään ku muut laulaa. Heihei.

Ps. Oon laiska ottamaan ja edelleen lataamaan kuvia tänne. Saatte ehkä kuitenkin joskus vielä nähä niitä. Oonhan mä täällä ainakin 6 kuukautta eli aikaa mulla vielä on.

Opiskelut käyntiin

Opiskelut on saatu käyntiin. Mulle tuottaa vähän hankaluuksia toi englannin kieli. Olisinpa jaksanu opiskella sitä paremmin. No kai sen vielä tässä iässäkin voi jotenkin oppia. Ja onneks pari muutakaan opiskelijaa ei puhu niin hyvää englantia. En oo siis ainut kielitaidoton.

Mun opiskelua ei helpota yhtään se, että toinen opettaja on englantilainen, joka puhuu suht nopeesti englantia ja sellasella englannin murteella, josta mun on välillä hankala saada selvää. Toinen tulee Iranista. Sen englanti on NIIN sekavaa, että joudun opiskelemaan sen diojen pohjalta asioita aika paljon kämpillä. Tosin tänään ymmärsin jo vähän paremmin. Ehkä niitä siis pikku hiljaa alkaa ymmärtämään. Otan vain oman aikani. Eiköhän se siitä.

Muuten maikat on ihan hauskoja. Se toinen muistuttaa ihan jotain Harry Potterin Tylypahkan maikkaa ainakin Ollin ja Hennan mielestä. Mua ei kauheesti Potterit kiinnosta, mut erikoinen se on, LoL. Hauskoja vitsejäkin se kertoo. Ainakin ne harvat vitsit, joista mäkin oon saanu selvää. Ja oikeestaan se iranilainen on aika pelottava. Tosin ei mulla sen kanssa mitään ongelmaa oo. Ootan vaan, koska se muakin ujompi korealaistyttö alkaa itkeä, kun se maikka painostaa sitä puhumaan. Se tyttö tuskin edes osaa englantia.

Ja sitten muihin asioihin. Oon jääny jo kaks kertaa kiinni alkoholin juomisesta asuntolan lähellä. Se on siis kiellettyä. En oo noudattanut kampuksen liikkumissääntöjä ollenkaan. Mut kai ne sitten ilmottaa, koska mun varotustili alkaa täyttymään ennen ku ne heittää mut pihalle. Jos edes heittää. Kuka tollaisia sääntöjä voi noudattaa. Mä oon jo 23 vuotta ja meen ja tuun niin ku haluan. Ainakin siihen asti, kun mut uhataan poistaa asunnosta. Mutta en mä vieläkään usko siihen mahdollisuuteen.

Ja vielä lisää. Tehtiin joku Field Trip Koreassa. En jaksa kirjottaa siitä yhtään mitään. Mut ei hätää. Laitan loppuun linkin mun kavereitten blogiin, niin saatte lukea mun matkan niiden silmin. Kiitos, kun saan lainata teidän blogia Olli ja Henna.

En tiiä kuinka usein jaksan kirjottaa, koska mulla menee ainakin nyt alkuun aikaa tottua tohon opiskeluun. Mutta teen parhaani. Seuraavaan kertaan siis. Hei hei.

Ps. Koska mun englannin kielitaito ei oo paras mahdollinen, niin teen eniten tuttavuutta muiden kanssa mun superpallon avulla. Ne ei ilmeisesti oo ikinä nähny aikuista, joka leikkii koko ajan superpallolla. Sen sisällä on muuten heppa, joka näyttää tyttöjen mielestä kuulemma ihanalta.

http://syksyetelakoreassa.blogspot.com/