perjantai 27. elokuuta 2010

Hei taas.

Hei taas. En oo jaksanu kirjottaa tänne vähään aikaan, mutta nyt mä haluan vähän avautua teille. Tosin mun v*t*t*s on jo vähän laantunut joidenkin asioiden kohdalta. Ja eihän mua nyt ihan kaikki edes v*t*ta. Mä tykkään olla täällä - todella paljon.

Tässä on meidän säännöt, joita pitäis kai noudattaa. Jos et pysty lukemaan kuvan tekstiä, sulla on huono näkö, eli hanki rillit. Mut siis, onhan noi nyt perseestä. En edes oikeestaan jaksa avautua niistä, alkaa vaan v*t*ttamaan enemmän. Alussa noi otti päähän tosi paljon, mutta nyt ei ehkä ihan niin paljoa. Ja onhan niissä hyviäkin puolia, koska kuukauden aikana saat olla arkipäivinä vaan 5 kertaa yön yli poissa, niin eipä tuu lähdettyä niin paljoa viikolla dokaamaan. Tosin enhän mä muutenkaan lähtis.


Viikko sitten mä sain uuden kämppiksen. Sen nimi on Petri ja se on suomalainen. Mä kyllä toivoin ulkomaalaista huonetoveria, että mun olis pakko puhua englantia. Mutta ei. No enpähän ainakaan unohda kuinka suomea puhutaan. Yhteensä meitä on täällä 9 suomalaista ja hieman yllättäen me ollaan liikuttu yhdessä oikeestaan koko viikon ajan. Ens viikolla alkaa kuitenkin opiskelu ja silloin me varmaan jakaannutaan. Ainakin toivottavasti. Ei siis sillä, että mulla olis jotain niitä vastaan. Haluisin vaan koittaa puhua englantia.

Toissa yönä mä kuulemma puhuin unissani. Mulla ei oo kauheesti musitikuvia siitä, mutta mun kämppis kyllä kertoi. Yhden kohdan mä muistan itsekin. Mä pomppasin sängystä ylös ja huusin englanniks: ''There is a spider! Did you see it!?'', johon Petri vastasi: ''MITÄ V*TTUA Mikko!?'' Sen jälkeen mä varmaan nukahdin taas, koska en muista mitään. Aamulla mulla oli pää snadisti kipeenä. Toivottavasti mä en puhu enää unissani, jos sen seurauksena tulee aina pää kipeeks.

Viime viikolla mä kävin yhdessä sotamuseossa ja Tohtori Kalalla (Doctor Fish). Siitä museosta mä en jaksa kertoa, vaikka ihan kiva mesta se oli. Näätte ehkä joskus kuvia. Mut se Tohtori Kala oli ihan kiva kokemus. Sä työnnät sun jalat vesialtaaseen, jossa 5-10 cm:ä pitkät kalat syö sun jaloista kuollutta ihoa pois. Se kutittaa ihan h*lvetisti, eikä siinä voi olla nauramatta. Jos joskus löydätte vastaavan paikan, niin suosittelen. Täällä se 15 minuutin hoito maksaa reilun euron, jonka lisäks sun pitää kuitenkin ostaa jotain juomista, koska se paikka on kahvila.

Mun piti oikeesti kirjottaa tänne vähän enemmän, mut en nyt ehi. Pitää alkaa lähteä bilettämään. Tänään mä en kuitenkaan meinaa juoda kauheesti, ehkä. Eilen tuli otettua vähän liikaakin ja vasta nyt alkaa olemaan ihan kiva olo. Kirjotan sit joskus, kun ehin tai ei oo parempaakaan tekemistä, ehkäpä jo huomenna.

Hei hei.

Ps. Sori, et tää mun teksti vähän pomppii asiasta asiaan. Tää nyt vaan on tällästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti